Hihnalenkki on iso kokonaisuus joka koiran ja omistajan mieltymyksistä, toiveista sekä fiiliksestä, että yhtälailla asuinalueesta ja aiemmista kokemuksistakin riippuen jaksottuu erilaisiin toimintoihin ja taitoihin. Hihnalenkkeily ei siis ole yksi taito jonka suorittaminen alkaisi hihnan kiinnittämisestä ja päättyisi sen irrottamiseen, vaan se on monipuolinen ja vuorovaikutuksellinen aika arkinenkin toimintojen sarja.
Lenkki sisältää usein seuraavanlaisia odotuksia ihmiseltä:
- Koira kävelisi samassa tahdissa ihmisen kanssa.
- Koira huolehtisi itse että hihna pysyisi löysällä.
- Koira ei olisi kiinnostunut muista koirista vaan suhtautuisi niihin välinpitämättömästi
- Koira ei innostuisi ohikulkevista ihmisistä, autoista tai pyöräilijöistä
- Koira ei jatkuvasti pysähtyisi haistelemaan
Koiran odotukset lenkillä voivat olla:
- Täysillä juosten eteneminen on parasta
- Muiden koirien tervehtiminen on parasta tai niiden karkoittaminen rähjäämällä on tarpeellista
- Nopeasti liikkuvien asioiden jahtaaminen on parasta
- Hajumaailma on parasta
Koiran ja omistajan odotukset, toiveet ja mieltymykset voivat poiketa joskus aika kovastikin toisistaan.
Kumpi sitten tinkii omistaan?
Vastaako lenkki enemmän koiran vai omistajan tarpeita ja mieltymyksiä?
Entä ympäristön asettamat vaatimukset ja paineet?
Olen oppinut ettei yhtä oikeaa tapaa lenkkeillä hihnassa koiran kanssa olekaan ja että molempia osapuolia miellyttävä, antoisa lenkkeily on kompromissien säätelyä puolin ja toisin. Aika kiva lenkki voisi koostua sekoituksesta jossa on esimerkiksi useampi pieni pätkä kontaktikävelyä tai lähelläkulkemista lyhyessä hihnassa, sekä paljon vapaasti kulkemista pidemmässä hihnassa (en tarkoita siis välttämättä vapaana ilman hihnaa kulkemista) ja kiireetöntä tai nopeatahtistakin hajumaailmaan uppoutumista, erilaisissa ulkoiluympäristöissä. Lenkki on parhaimmillaan kuormitusta vähentävää ja hyvinvointia lisäävää arjen toimintaa molemmille, jatkuvan yrittämisen ja suorittamisen sijaan.
Ei muuta kuin ylös, ulos ja lenkille!
